Taalla sataa ja on kuulemma talveakin kylmempi. Minulla on helppo hengittaa, eika hikoiluta koko ajan. Ilma on kuin viileana kesapaivana Suomessa.
Keskiviikkona oltiin retkeilemassa Kisumussa ja siella sai hikoilla Mbaleakin enemman. Taalla Mbalessa ollaan hieman ylempana vuorilla, joten taalla ei ole niin kuuma kuin suuressa osassa Keniaa. Kisumussa kaytiin Impala Sanctuaryssa, joka oli pieni elaintarha. Seisottiin metrin paassa leijonasta, ja nahtiin myos ainakin hyeena (joka oli iso!), strutseja, impaloita, apinoita, papukaijoja ja gepardi. Lapset olivat viimeksi kayneet Kisumussa kaksi vuotta sitten. Peter oli ensimmaista kertaa Kisumussa. 14-vuotias Peter maistoi myos ensimmaista kertaa elamassaan jogurttia. Ihmettelemista riitti etenkin menomatkalla.
Yritettiin myos ostaa lapsille Kenfin Bridgen lahjoittamilla joulurahoilla vaatteita lapsille, mutta minun valkoisen ihon takia hinnat olivat pilvissa, joten paatettiin jattaa ostokset tanne Mbaleen. Asken kaytiin ostoksilla niin, etta mina odotin kaupan ulkopuolella nakymattomissa maksamiseen saakka. Ja saatiin kahdelle tytolle hameet vajaalla neljalla eurolla per hame.
Tiistaina kerattiin Rachelin ja Sheilan kanssa roskia pihalta. Tytot kerasivat innokkaasti ja saatiin ymparisto puhtaaksi, mutta taas on tyypit heittaneet roskia pitkin pihaa. Ajattelin antaa lastenkotilaisille haasteen tana iltana. Jos en kahden seuraavan paivan aikana nae yhtaan roskaa maassa, kaikki saavat maanantaina lettuja. Jos naen roskan, kahden paivan testiaika alkaa alusta. Ei talla varmasti ihmeita saa aikaan, mutta ainakin haastaa ehka miettimaan roskaamiskayttaytymista.
Tana aamuna koettiin jannittavia hetkia, kun pienin lapsista, Beyonce lukitsi itsensa toimistoon. Talon kaikki ovet voi lukita seka sisa- etta ulkopuolelta. Beyonce oli saanut laitettua toisen ovista lukkoon sisapuolelta, mutta ei osannut avata sita. Erick onneksi sai ikkunan kautta ja halon avulla aukaistua toisen toimiston ovista.
Nyt minulla on kaksi viikkoa jaljella lastenkotiaikaa. Yritan puuhastella kaikenlaisia taidejuttuja nyt lasten kanssa, koska paikalliset aikuiset eivat lapsia minkaanlaiseen askarteluun ohjaa. Taalla olen entista enemman varmistunut siita, miten suuri merkitys peleilla ja leikeilla on ajattelun kehityksessa. Naiden lasten on aarettoman vaikea ymmartaa muun muassa erilaisia pelikorteilla pelattavia peleja. Heidan (myos lahes aikuisten) on vaikea myos erottaa esimerkiksi eri pelikorttien maita toisistaan. Pelien saannot ovat myos vaikeita hahmottaa. Yksi vapaaehtoisista, Clare, on ihmetellyt, miten osaan kaikenlaisia seurapeleja- ja leikkeja. Kun kerroin, etta pelaamme niita koulussa ja myos kavereiden kanssa erityisesti lapsena, han oli aivan ihmeissaan ja vaikuttunut.
Mutta nyt, safarin metsastykseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti