Aburi?

Noniin, taas cyber cafessa. Hankittiin netti lastenkodille, mutta se toimi ekana iltana tunnin ja sen jalkeen ei ole toiminut. Useita tunteja olen istunut koneen aaressa ja yrittanyt huippunettinortin taidoillani saada sita toimimaan, mutta ei. Vika voi olla myos yhteydessa.

Olen ollut nyt kahtena paivana seuraamassa koululla tunteja. Peruskoulu kestaa 8 vuotta, mita edeltaa 3-vuotinen nursery school. Aloitin vierailuni nurseryn luokista ja meinasin taas pyortya jarkytyksesta. He olivat aloittamassa paivaa ja tuolit olivat ympariinsa kaadettuina, poydat siella taalla ja kaikki vaikutti olevan aivan sekaisin. Aikuiset olivat kuitenkin rauhallisia. Lapset huusivat, rynnivat kohti pullonkorkkipurkkia, kaatoivat tuoleja, eivat nostaneet niita, siirsivat rumistaen poytia ja siirsivat niita takaisin. Opettajat sanoivat, etta nama nyt ovat viela pienia, joten viela meluisia. Olkoon miten pienia tahansa, mutta kylla niita voi ohjata jarjestykseen. Nurseryluokilla lapset rynnivat pulpeteistaan opettajan eteen halutessaan vastata. Opettaja ei ollut moksiskaan. Opettaja lahti keskenkaiken pois luokasta sanomatta mitaan. Ja lapset riekkuivat. Mietin jo, etta mita ihmetta taalla tapahtuu.

Oikean koulun puolella meininki oli kuitenkin eri. Lapset istuivat hiljaa ja siististi pulpeteissaan, vastasivat kysyttaessa (joissain luokissa nousivat jopa seisomaan vastatessaan), eivatka valittaneet mistaan vaan tekivat tehtavia keskittyneesti. Ala-asteen puolellakin opettajat kuitenkin heittivat taulusienen ja karttakepin lattialle, kun eivat tarvinneet niita. Lattiat olivat roskaisia ja seinat heiveroisia, joten viereisten luokkien melu haittasi opettajan ja oppilaiden puheen kuulemista. Koulukirjoja oli vain muutama kussakin luokassa. Opetusvalineina toimivat siis lahinna liitutaulu ja vihkot (joita he kutsuvat kirjoiksi). Olen ihmetellyt valilla Davidin kysymyksia kaikenmaailman asioista lastenkodilla. Nyt tajuan niita paremmin. Mielikuvat eri asioista ovat varmasti aivan erilaisia, jos asioista ei ole nahnyt kuvia.

Lapsia oli luokissa vain kuudesta ehka kolmeentoista, mika on epatavallista taalla. Valtion kouluissa voi olla kuulemma 60:kin oppilasta. Lastenkodin lasten koulu on yksityinen, kirkon alaisuudessa oleva koulu, ja siella opiskelee yhteensa noin 120 oppilasta. Ala-asteella luokkia on 8, minka jalkeen mennaan neljavuotiseen secondaryyn.

Yllatin jopa itseni auttamalla Harrisonia kiswahilin tunnilla. Heidan piti kirjoittaa numeroita kirjaimin ja kiswahilin taitoni ylsivat siihen, etta huomasin Harrisonin sekoittaneen ykkosen ja kympin keskenaan :).

Taalla kaikki on halpaa, vaikka hinnat ovat viimeisen vuoden aikana kuulema kaksinkertaistuneet. Bikibikikyyti kolmelata kilometrilta maksaa 50 shillinkia, mika on noin 40 senttia euroissa. Leipapaketti maksaa 60 shillinkia, muovikassillinen skumawikia (kaalin ja salaatin tapainen vihrea kasvi) 50 shillinkia, 8 appelsiinia ehka 100 shillinkia. Palkatkin ovat pienet. Lastenkodilla tyoskentelevat tyypit saavat 2000-3000 shillinkia kuussa palkkaa, mika on noin 20-30 euroa. Opettajien palkka on 7000 shillingista ylospain. Netti maksaa 1 shillingin per minuutti.

Lapsilla oli viime viikolla kokeita hirveasti ja lahes kaikilla oli eniten ongelmia matikassa ja etenkin raha- ja aikalaskuissa. Se ei ole ihme, koska lapset eivat tuskin koskaan kasittele rahaa ja taalla on kaytossa ns. lansimaisen ajan lisaksi kiswahiliaika. Kiswahiliajassa ajanlasku lahtee ilmeisesti (meidan) kello seitsemasta aamulla ja uudestaan taas kello seitsemasta illalla.

Valilla taalla arsyttaa se, etta kun kuljen jossain, kuulen koko ajan mzungu-huudahduksia. Luulevatko he, etten tieda olevani valkoihoinen? Ja kaikkia on yha vaan ihmetyttanyt se, etta osaan pesta pyykkia. Moni on sanonut, etta olen ensimmaisen valkoihoinen, jonka he ovat nahneet pyykkaavan. David kertoi opettajan koulussa kertoneen, etteivat valkoiset osaa pesta kasipyykkia...
Lastenkodin ohi kulkevat lapset ovat kiivenneet useita kertoja puuhun nahdakseen minut aidan takana. Ihmetys on ollut erityisen suuri, kun olen ollut pyykkaamassa.
En muista, kerroinko jo siita, etta Mama Barak sanoi minulle (kun olin pesemassa pyykkia) viime viikolla, etta toivoisi minun olevan mies, jotta voisi menna kanssani naimisiin :). Mama Barak sanoi minun myos haastavan lastenkodilla tyoskentelevia vapaaehtoisia, koska olen pyykannyt. He eivat kuulemma suostu pesemaan toisten pyykkia ilmeisesti siksi, etta he eivat saa palkkaa. Mama Moreen (lastenkodilla tyoskentelevan Moreenin aiti, joka kay monta kertaa viikossa auttamassa meita) kertoi myos, etta hanelle on kerrottu, etta lansimaissa voimme vain asettua asumaan tyhjaan taloon, eika meidan tarvitse maksaa mitaan. Hitsi, mita kuvitelmia ja ennakkoluuloja!

Mama Moreen on oikea supermamma. Han kasvattaa kuuden oman lapsen lisaksi kolmea lasta, jotka heidan aitinsa oli jattanyt taloon yksin asumaan lahdettyaan uuden miehen matkaan. Naiden yhdeksan lisaksi Mama Moreen on ottanut huollettavakseen lapsenlapsensa, joka sai alkunsa ikavien tapahtumien seurauksena ja jota ei hyvaksytty aitinsa uuteen sukuun. Mama Moreen heraa aamulla, tulee Mbalen keskustaan tekemaan ja myymaan mandazoja, tulee usein sen jalkeen lastenkodille siivoamaan, palaa takaisin Mbaleen myymaan kasviksia ja menee sitten kotiin huolehtimaan lapsistaan. Lahes joka kerta Mama Moreen tuo mukanaan lastenkodin pienimmalle muutaman mandazan herkuksi.

Lastenkodilla aloitettiin maanantaina pihapiirissa olevan keskeneraisen talon kunnostustyot. Minulle sanottiin, etta talo olisi valmis kolmessa viikossa, mita epailen. Tahan mennessa kunnostustyot ovat edistyneet yksi kasa hiekkaa pihalle per paiva-tahdilla. Tarkoitus on, etta pojat muuttaisivat toiseen taloon ja kaikki saisivat enemman tilaa. Tilaa lapset kylla tarvitsevatkin. Kysyin, aikooko kirkko hankkia lisaa huonekaluja uuteen taloon. Minulle sanottiin, etta sita ei ole suunniteltu, mutta ehka sita pitaa harkita. Mina tosiaan harkitsisin sita, etta jokainen lapsi saisi oman sangyn ja myos paikan, missa voisi sailyttaa vaatteita.
Olenkin tassa miettinyt, etta pistaisin pystyyn kerayksen vaatekaappeja ja mahdollisesti patjansuojuksia varten. Vaatteet siis pyorivat talla hetkella pitkin lattioita (etenkin pienten poikien huoneessa) ja puhtaat vaatteet muuttuvat pian likaisiksi.
Jos sinusta tuntuu silta, etta sukulaislapsesi ei tarvitse sadatta joululahjaa tai sinulla on muuten vain muutama ylimaarainen euro ja voisit ehka lahjoittaa hieman rahaa naiden lasten tarpeisiin, olisin kiitollinen. Ja lapset ja aikuiset lastenkodilla olisivat varmasti viela kiitollisempia. Patjansuojusten kangas maksaa noin 5e per patja. Vaatekaappien hinnasta en viela tieda varmaksi. Jos pystyt auttamaan, laita minulle viestia vaikka suomi-numeroon tai mailia, niin kerron, miten jatketaan.

Sunnuntaina lahden Busiaan Ugandan rajalle vajaaksi viikoksi katselemaan eloa siella. Toivon vaan, etta tama kipeys katoaa ennen sita (ja ettei tama ole malariaa). Hikiset terveiset Ita-Afrikasta!