Viime yona elettiin Care Compassionilla jannitysten hetkia. Pian sen jalkeen, kun olin herannyt koiralauman hirveaan haukuntaan ja Mishelin itkuun, oveeni koputettiin. Mama Barak tarvitsi taskulamppua lainaan. Lehmalla oli joku hatana. Pian minulle huudettiin ikkunan takaa: "Kisu!" Minun kaskettiin hakea keittiosta veitsi. Lehma oli aloittanut poikimisen. Juoksin keittioon ja etsin astioiden keskelta veitsea, mutta en loytanyt sita taskulampun valossa (kiireessa en tajunnut laittaa kattovaloa paalle). Juoksin takaisin omaan huoneeseen ja kiikutin linkkarini ikkunan kautta navetalle. Kun paasin itse ulos, vasikka oli syntynyt. Lehma ammui kovasti, eika olisi paastanyt Alumasaa lainkaan vasikan lahelle. Vasikka saatiin kuitenkin pestya ja kohta sille juotettiin lasisesta limsapullosta maitoa. Yolla vasikka vaikutti viela varsin hyvinvoivalta, mutta aamulla se tarisi omassa kopperossaan, eika ollut noussut seisomaan. Vasikka syntyi ilmeisesti kaksi kuukautta liian varhain. Toivotaan, etta se saadaan kuntoon. Kun lahdimme tyttojen kanssa kylille, isommat pojat jaivat haarimaan vasikan ymparille.
Eilen oli myos muutenkin erikoinen paiva. Bishop (miten lie tuo kirjoitetaankaan) tarjosi lastenkodille lammasillallisen. Kun kavelimme eilen keskustaa kohti, meita vastaan tuli mies, joka talutti narun paassa kulkevaa lammasta. Seuraava havainto lampaasta oli keittion poydalla paloiteltuna. (Ehka) onneksi en ollut paikalla, kun lammas teurastettiin. Lapset olivat viimeksi syoneet lihaa joskus viime vuoden puolella. He eivat edes muistaneet, milloin. Lammasta taalla syodaan harvemmin. Kananliha on normaalimpi naky kenialaisessa ruokapoydassa. Mina en onneksi joutunut syomaan lammasta, vaan sain ugalia, chapatia, skumawikia ja chapatia. Hyvaa oli ja maha pullisteli kahden chapatin jaljilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti