Paivat Afrikan kuuman aurongon alla vahenee kovaa vauhtia, enaa pari viikkoa jaljella. Harmittaa, etten saa ladattua tanne kuvia, mutta ei voi mitaan. Nettikahvilan koneet on tuskasen hitaita ja luulen, etta sohlaisin kuvat koneen kovalevylle niin, etta kohta koko maailma nakisi ne.
Oltiin juuri ostamassa kahden lapsen kanssa kummirahoilla vaatteita. Aina, kun uusia vaatteita ostetaan, niita ostetaan kirkkoon tai kouluun. Jossain vaiheessa, tarpeeksi pitkan ajan kuluttua, kirkkovaatteet sitten siirtyy ilmeisesti kotivaatteiksi. Kotona kaytettaviksi ostetaan kaytettyja vaatteita. Ja vaatteet kaytetaan viimeiseen riekaleeseen asti. Monet lasten kotivaatteista tuskin kelpaisivat edes kaikkien lattiarateiksi Suomessa. Vaatteet ovat reikaisia tai revenneita, lika on pinttynyt niihin ja osa saattaa hieman haista tunkkaiselle. Kerran lasten vaatteita pestessamme sanoin Mama Moreenille , etta haluaisin heittaa yhden todella reikaisen paidan pois/ lattiaratiksi, jolloin Mama Moreen sanoi, etta jos aiot heittaa sen pois, anna hanen lapsilleen. Paita on yha kayttokelpoinen. Silloin (muun muassa) ajatukset heittivat muutaman ylimaaraisen kierroksen aivojen ympari.
Mama Barak kiiruhti asken takaisin kotiin, koska kaivonkorjaajat olivat saapuneet sinne. Yksi tyomiehista oli rikkonut pumpun ja nyt vesi pitaa kantaa ehka vajaan kilometrin paasta talolle. Onneksi eilen ja viime yona satoi, joten sadevesitankissa oli ainakin aamulla viela vetta. Eilen aamulla tajusin, etta taallakin (tai ehka erityisesti taalla) nopeat syovat hitaat. Eilen aamulla lapset jonottivat vetta sadevesitankilla, koska vesi oli vahissa. Mina onnellisesti ja kiltisti odotin pesuvadin vapautumista ja vatia odotellessa vesi oli jo loppunut tankista.
Lapset tekevat taalla uskomattoman paljon kotihommia. Eilen jokaisen lapsen piti kantaa viisi astiallista vetta rakennukselle betonin tekemista varten. Pienemmat lapset kantoivat pienempia kanistereita, isommat isompia. Lapset luuttuavat lattioita, hakevat polttopuita ja pilkkovat niita jattikirveella, tekevat ruokaa, pesevat pyykkia ja astioita, hoitavat pienempia, pyyhkivat poytia ja tekevat, mita aikuinen pyytaa. harvoin kukaan napisee vastaan. Taalla aikuisia kunnioitetaan ainakin jossain maarin. Lapset tosin helposti myos valehtelevat ja ottavat tavaroita luvatta.
Tanaan hermostuin jatkuvaan rahan pyytamiseen aika totaalisesti. Yksi lastenkodin vanha asukki tuli lastenkodille kipeana ja minulle vihjattiin, etta han tarvitsisi rahaa sairaalaan. Tytto saa rahaa kummiltaan, mutta oli havittanyt ID:nsa, joten ei voinut nostaa rahaa pankista. Kun en antanut muuta kuin sarkylaakkeita, minulle sanottiin, etta tuolla tuo tytto yha istuu ja odottaa. Sanoin aika kiehuvana, etta en pida siita, etta minulta koko ajan pyydetaan jotain. Isommat lapset olivat kotona ja taisivat hieman hammastya reaktiotani. En pida siita, etta kun ihmisia autetaan, he passivoituvat ja odottavat kaiken tulevan valmiina nenan eteen. Myos itse taytyy tehda jotain elamalleen. Sanoin tytolle, etta hanen pitaa hoitaa itselleen uusi ID, jos vanhaa ei loydy. Ei voi odottaa kaiken putoavan taivaalta syliin.
Mutta, nyt menen kysymaan vihdoin, paljonko vaatekaappi maksaisi. Talla viikolla olen levitellyt muutaman kerran lasten markia ja tunkkaisia vaatteita nurmikolle kuivumaan, kun joku on kaatanut suuren maaran lattianluuttuamisvetta lattialle ja lattialla kasassa tai pahvilaatikossa olleet vaatteet ovat kastuneet.
Ainiin, ja minulla on nyt yksi lapsi taalla. Uusin tytto kutsuu minua aidiksi ja innoissaan haluaisi aina menna potalle, kun nakee minut. Kehuminen saa ihmeita aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti