Kolmen tunnin hikisen matatu- ja bussimatkan jalkeen olen takasin Mbalessa. Tuntu, etta tuli kotiin, kun nous bussista. Taalla tietaa kadut ja tietaa, minne menna. Yritettiin lahtea super aikasin, etta olisin ehtinyt pankkiin, koska en ole saanut nostettua rahaa automaatista. Afrikkalaiseen tapaan me muka kiirehdittiin, mutta oltiin kuitenkin yli puol tuntia myohassa aikataulusta. Vaikka olis kuinka kiire, nama ihmiset ei nayta silta, etta niilla olisi kiire. "Mita, joita vaan yhden kupin teeta? Ota nyt toinen!", sain aamulla kuulla, kun yritin pysya aikataulussa. Kun olimme menossa koulun paattajaisjuhlaan, kutsussa luki juhlan olevan klo 9-11, mutta Petronella sano jo etukateen, etta ei kukaan mene yhdeksalta. Me mentiin juhlaan yhdentoista jalkeen. Lapset tosin kommentoi jalkeenpain, etta mentiin myohassa, eika nahty lipunnostoa. En siis tieda, moneltako juhla oli oikeasti alkanut. Mutta kiire ei ole siis minnekaan. Jotenkin musta tuntuu, etta Mama Elina sopis tahan kulttuuriin erityisen hyvin...
Nain lastenkodin Erickia kadulla ja han kertoi, etta uusi tytto oli viety sairaalaan paansaryn vuoksi. Toivotaan, ettei se ole mitaan vakavaa.
Busiassa vierailin kahtena viimeisena paivana kuudessa perheessa. Yhteinen tekija perheille oli se, etta ne kaikki oli todella koyhia. Yhdessa perheessa aiti huolehti seitsemasta lapsesta ja seitsemasta lapsenlapsesta. Yksi aiti kertoi, etta hanen edesmenneella miehella oli ollut viisi vaimoa ja nyt toisten vaimojen pojat on tullu hakkaamaan ja uhkailemaan hanta, jotta saisivat naisen maat itselleen ja myytya eteenpain. Suurin osa aideista oli leskia. Vain yhdessa perheessa oli myos isa olemassa. Isallinen perhe eli kahdeksan lapsen kanssa kahdessa pikkuruisessa huoneessa, ja yksi lapsi oli viela aidin mahassa kasvamassa. Tapasin myos noin yhdeksankymppisen mummon. Taalla voidaan elaa jopa niin vanhaksi!
Aika toivotontahan tama elama on taalla. Vaikka auttaisit yhta perhetta, samanlaisia perheita on miljoona muutakin. Tuli kylla mietittya, mista ihmiset saavat elamanilon ja -uskon. Arki on kamppailua nalkaa ja ehka sairauksia vastaan, mutta kuitenkin mennaan eteenpain.
Mutta tama mummo menee nyt eteenpain ja lopettaa netin kayton, koska taskussa on vain 100 shillinkia, ja pakko ostaa viela jotain syomista, jotta jaksaa kavella kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti