Huhhuh

Taalla ollaan, Mbalessa. Hikista, polyista, alkeellista ja hyvin erilaista taalla on.

Lastenkodissa asuu muistaakseni 22 lasta, vai olikohan niita 24. Niita tulee ja menee ymparilla niin, ettei ehdi laskemaan. On ollut aika ihmetys, jopa jarkytys, miten lastenkodissa eletaan. Roskat heitetaan lattialle, vaatteet on reikasia ja nopeasti likasia (polyn takia), huussissa on reika lattiassa, ruoka tehdaan avotulella tai suurissa padoissa tulella kuitenkin. Vesi kannetaan talon nurkalla olevasta vesisailiosta (jos vetta siella on) tai noin sadan metrin paasta kaivolta. Peseytymista varten on pienia kylpyhuoneita, joiden lattiassa olevasta reiasta vesi valuu pihalle. Raat niistetaan paidan helmaan, ruuat syodaan usein sormin. Kasia ei pahemmin pesta, mutta olen ainakin viela saastynyt pahemmilta vatsavaivoilta. Syon paaosin eri ruokaa kuin muut, vaikka olen sanonut, etta voin syoda samaa kuin lapset ja tyontekijat. Heidan paaruokansa on ugali ja erilaiset muhennoksen tapaiset kastikkeet puutarhan rehuista. Talon takana on myos lastenkodin banaaniviljelma, mista saadaan valilla banaaneja. Tulin tanne nettikahvilaan eraan lastenkodissa asuvan vapaaehtoisen kanssa. Han kantoi mukanaan sankollisen kananmunia myyntiin. Lastenkodilla on siis kanoja ja kaksi lehmaakin. Maitoa on ollut lahes joka paiva tarjolla. Lapset juovat kouluun lahtiessaan mukillisen chaita, teeta. Siina on aamiainen. Klo 11 he saavat koulussa hieman ruokaa ja seuraavan kerran he syovat koulusta tultuaan, 16-18 aikaan. Kaikki ruuan jamat kattilanpohjilta tulee kylla syotya. lapset syovat jattimaisia annoksia kotona, mutta ruoka ei ole kovin ravintorikasta.

Paivisin meita viihdyttaa puolitoistavuotias Beyonce, joka kiljui pari ensimmaista paivaa nahtyaan mzungun, valkolaisen. Nyt me ollaan jo kavereita ja olen saanut uuden nimen: Na. Koko nimen sanominen on liian vaikeaa. Hellyttava, vaikkakin omapainen tytto, joka kiljuu kuin palosireeni, jos ei saa haluamaansa. Tyton pissoja loytyy sielta taalta, koska vaippoja ei ole tarpeeksi.

Minulla on oma huone, minne on valilla hyva menna pakoon meluisaa Afrikkaa. Pimean tultua taytyy valilla laskea kymmeneen, kun telkkari huutaa taysilla olohuoneessa, ulkona ei viitsi olla mosquitojen takia, keittio peittyy savusta ja lasten makuuhuoneet haisevat pissalle. Moni lapsista kastelee sankynsa oisin, eika muovisakkiviritelmat esta pissan valumista patjoihin. Vaatteet lojuvat olohuoneen sohvilla tai makkareiden lattioilla, koska kaappeja ei ole tarpeeksi.

Lapset kaipaavat paljon aikuisen huomiota. Taalla ei ole ilmeisesti tapana pitaa lapsia sylissa, halata niita tai antaa muutenkaan erityisesti henkilokohtaista huomiota. Aikuisten aika menee pitkalti kotitoita tehdessa, telkkaria katsoessa tai nukkuessa. Valilla toivoo, etta voisi muuntautua kahdeksi.

Lapset eivat oikein osaa leikkia oma-aloitteisesti. Pojat pelaavat valilla jalkapalloa ja pyorittavat amparin kantta pitkin pihaa omatekoisen kuljettimen avulla, mutta muuten oma-aloitteinen leikkiin ryhtyminen ei ole lapsille helppoa. Muumi-muistipeli on ollut kova sana ja sita lapset pelaavat ilman ohjaustakin. Kun leikin lasten kanssa piilosta, he olivat aivan innoissaan. Tiesivat pelin, mutta eivat ryhdy sita itse pelaamaan. Lasten aikaa kuluu paljon myos kotitoihin. Jo 7-vuotiaat luuttuavat lattioita paivittain. Isommat tekevat ruokaa ja huolehtivat muun muassa pienempien peseytymisesta. Ainakin 12-vuotiaat pesevat jo kaikki vaatteensa itse. Naille taalla on ollut kummastus, etta osaan pesta astioita kasin ja jopa vaatteitakin! Tanaan pesin pienimman kakkaisia housuja ja Moreen kysyi ihmeissaan, voinko pesta ne. Mama Barak, lastenkodin "johtaja" sanoi minulle tanaan, etta olisinpa mies, niin han voisi menna kanssani naimisiin. Taalla ilmeisesti kuvitellaan, ettei valkoinen voi tehda mitaan kasillaan.

Mama Barakin mies kuoli joitain vuosia sitten rakennusonnettomuudessa ja ihmiset olivat sanoneet hanelle, etta hanen tulisi pysya sisalla jonkun aikaa. Ihmiset pelkasivat hanen katseensa levittavan tautia. Kasittamatonta. Mama Barakin kaksi omaa lasta asuu myos lastenkodissa. Vanhempi lapsista, Barak, on kysynyt aidiltaan, missa heidan kotinsa on, miksi heilla ei ole kotia. Han oli myos pyytanyt, voiko tulla aitinsa viereen nukkumaan, kun poika, kenen kanssa han nukkuu samassa sangyssa, kastelee sangyn oisin. Mama Barak ei saanut ottaa mitaan tavaroitaan mukaansa lastenkotiin tultuaan, koska edellinen johtajapariskunta oli lahtiessaan ottanut mukaansa lastenkodin huonekaluja. Mama Barakilla ei ole kaytannossa katsoen mitaan omaisuutta, eika han ole saanut kolmeen kuukauteen palkkaa. Nauravainen ja rauhallinen nainen, jota lapset arvostavat.

Olen kaynyt nyt jumalanpalveluksessa kaksi kertaa. Eilen tajusin jaada takarivii, mutta siita huolimatta korvani meinasivat reveta. Meluisaa, tanssivaa ja kauankestavaa jumalan palvelemista. Olimme eilen kirkossa 5 ja puoli tuntia!

Jep, mutta nyt pitaa kai menna. Saa nahda, onko lastenkodille ilmestynyt uusi tytto. Tilaa ei olisi, mutta tytolla ei ole muuta paikkaa, minne menna.

Hengastyttavaa taalla on, kaikin puolin. Lisaa seuraavalla kerralla.