Olen viime aikoina seurannut tiiviisti asuntoilmoituksia netistä. Asuntoilmoitusten tutkimiseen jää helposti koukkuun. Ei malttaisi käyttää edes koiraa ulkona töiden jälkeen, kun haluaisi jo avata etuoven, oikotien ja jokakodin. Lähes joka päivä toisaalta myös tuskastuu asuntoilmoituksia katsellessaan ja kiroaa Helsingin hullut hinnat. Kaverit saa reippaankokoisen omakotitalon Itä-Suomen suuresta kaupungista sillä hinnalla, millä täältä ehkä saa putkiremontoiMATTOMAN, tyydyttäväkuntoisen kaksion. Ja tällainen kaksio ei ole varmasti alle 8 km päässä keskustasta.
Aina jos innostuu jostain asunnosta ja luulee vihdoinkin kultakimpaleen löytyneen, huomaa kohta jonkun mahdollisimman huomaamattomasti ilmoitetun vian. Yleisin vika on juuri alkava putkiremontti (mikä ei näy yleensä hinnassa juuri lainkaan), toiseksi voi olla kaupungin vuokratontti, jossa on juuri päättymässä vuokrasopimus ja vuokra nousemassa moninmoninkertaiseksi (tätä asiaa ei ilmoiteta, vaan se täytyy itse ottaa selville). Lisäksi saattaa olla suuri yhtiövastike, älytön pohjaratkaisu ja mitä ikinä.
Ehkä täytyisi muuttaa sata kilometriä johonkin suuntaan, niin saisi sillä kaksion hinnalla vanhan talon, lautalattiat, vanhat omenapuut, pellot pihan ympärille, järven ja pihasaunan... Ja kun asuisi siellä sadan kilometrin päässä talo olisi alta aikayksikön oma, eikä pankin, koska rahaa ei menisi elokuviin, ravintoloihin, heräteostoksiin tai edes vaatteisiin. Siellähän kulkisi vanhat lantsarit jalassa, äitin vanha toppatakinrutku niskassa ja juttelisi joutessaan jäniksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti