Mombasasta Muonioon

Ihmetyksekseni olen kotona, ja vieläpä elävänä. Viimeisinä päivinä hurjasteltiin sen verran kuolettavan nopeasti ja vaarallisesti maanteitä pitkin Mombasasta Tsavo Eastin ja Amboselin luonnonpuistojen kautta Nairobiin, että monta kertaa mielessäni ajattelin, että onpahan ainakin Kenia nähty ennen kuolemaa. Itäisessä Keniassa matatuja ei vaikuttanut olevan niin paljon kuin Kisumun ympäristössä, mutta rekkoja sitäkin enemmän. Kuskit ajoivat käsittämättömän hullusti. Ohittamaan lähdettiin, jos oli vähänkin vapaata tienpätkää näkyvissä. Sitten vaan vilkutellaan valoja, jos vastaantuleva auto näyttää lähestyvän liian nopeasti. Kolme onnettomuutta nähtiin matkalla. Yhdessä öljyrekan ja bussin kolarissa oli kuollut kahdeksan ihmistä. Rekkakuski ja apukuski olivat tehneet jonkun virheen ajaessaan ja paenneet näppärästi paikalta ennen poliisin saapumista paikalle.

Viimeisinä Kenian päivinä ekologisuus oli vallan huipussaan meikäläisen toimissa. Ajelin pitkin ja poikin Itä-Keniaa ainoana asiakkaana yhdeksän hengen safaripikkubussissa.Eipä ainakaan kukaan estänyt näkyvyyttä, kun eläimet tulivat esiin. Näin varmasti satoja norsuja, paljon seeproja, kirahveja, buffaloita, impaloita ja vaikka mitä. Leijonaa ei kyllä onnistuttu metsästämään.

Viimeisten päivien turistitodellisuus oli hyvin kaukana siitä todellisuudesta, missä suurin osa kenialaisista elää. Safari campien henkilökunta kantoi laukut telttaan, joku törötti ravintolassa koko ajan vieressä ja vei lautasen heti pois, kun asetit haarukan lautaselle (tosin lastenkodillakin toiminta välillä lähenteli samaa, ainakin jos lautasella oli vielä muutama ruuan murunen), uima-altaan vesi oli sopivan raikasta, henkilökunta kävi sulkemassa teltan ikkunaluukut, häätämässä moskiitot ja aukasemassa sulle pedin valmiiksi iltaisin. Suurin turren ongelma on ehkä se, näkeekö norsun varmasti lähempää kuin muut turret tai hälvenevätkö pilvet Kilimanjaron edestä, jotta saisi paremman kuvan seeproista.

Joka tapauksessa turre-elämä oli mukavaa, sitä ei voi kieltää. Juoksevasta vedestä ja ei-mutaisista varpaista nautti ehkä erityisen paljon nyt. Eläimien elämää oli kiva seurata. Kuski tiesi myös kertoa niiden elintavoista paljon. En esimerkiksi tiennyt, että norsun kuoltua muut norsut muistelevat/ pitävät mekkalaa kuolleen toverin luiden äärellä aina kun ohittavat ne, vuosienkin päästä.

Kun minä lomailin, Mbalessa olivat laittaneet tuulemaan vuohien talon suhteen. Parissa päivässä se oli rakennettu lähes valmiiksi. Nyt on sopivien vuohien metsästys käynnissä. Ja kanat ovat kuulemma alkaneet munia enemmän munia. Jee!

Älyttömän nopeasti meni kaksi ja puoli kuukautta, outoa olla kotona taas. Laukut olen jo purkanut, mutta pakannut taas uudestaan. Lähden ensi kevääksi Muonioon töihin. Liekö napapiirillä elämä on erilaista kuin päiväntasaajalla.