Lastenkodilla on ollut viime paivat kovin hiljaista. Valilla voi kuulla jopa omat ajatuksensa. Lahes kaikki lapset ovat jonkinlaisella leirilla kirkolla perjantaihin saakka. Vain pienimmat tytot ovat kotona ja vanhimmat pojat myos yopyvat kotona ja auttavat osan paivasta kotitoissa.
Tiistaina kavimme Jackien, yhden vapaaehtoisista, kanssa Kisumussa vesivari-, saksi- ja patjansuojusostoksilla. Tasta kylasta ei loytynyt kuin kaksi pakettia kamyisia vesivareja ja ne sakset, jotka loysin, olivat surkeita.
Matatussa istuessani huomasin kyltin, jossa kerrottiin meidan juuri ylittavan paivantasaajan. Olen ylittanyt nyt kuusi kertaa paivantasaajan. Wuhuu! Lisaa kertoja on luvassa.
Jackie kavi selvittamassa sahkoyhtiossa sahkolaskuhassakkaa, ja firmaan sisaan mennessamme mzungua kohdeltiin taas eri tavoin kuin muita. Kaikki muut asiakkaat turvatarkastettiin metallinpaljastimella, mutta mina kavelin sisaan vapaasti. Mielenkiintoista.
Olen ilmeisesti alkanut vahitellen tottua paikallisiin tapoihin. Aluksi hatistelin kanoja aina talosta ulos, jos nain niita sisalla. Nyt juoksen niiden perassa vain, jos ne hyppivat poydilla tai astioilla. Paikalliset eivat kuitenkaan nae siina mitaan outoa, etta kanat hyppivat ruoka-astioilla. Olen yrittanyt myos sanoa, etta poydat olisi hyva pyyhkia ruuantahteista iltaisin, etteivat ne olisi taynna kanankakkaa aamuisin. Jonkinlaista kehitysta on ehka tapahtunut.
Aluksi kielsin lapsia pyyhkimasta rakaista nenaansa paidan tai mekon helmaan, mutta sittemmin tajusin, etta niinhan taalla toimitaan. Aikuisetkin pyyhkivat lasten nenia helmoihin.
Eraana paivana huomasin ruokailua lopetellessani, etta lusikassani oli reika. Olin kai liian nalkainen tai olohuoneessa oli liian pimeaa, etta olisi huomannut moisen. Viela en ole kuitenkaan alkanut syomaan kasin. Se on kaynyt kylla mielessa, etenkin puuromaista ugalia popsiessani.
Talla hetkella syomme maissia noin kolme kertaa paivassa. Eilen oli aamupalaksi grillattua maissia, lounaaksi keitettya maissia ja illalliseksi ugalia eli maissipuuroa. Hyvaa se on, mutta ei hirmuisen tayttavaa.
Eilen paatin raikastaa makuuhuoneiden ilmaa ja pesta lasten patjoja, koska ne ehtivat nyt kuivua pari paivaa ennen kuin lapset palaavat leirilta. Itku meinas paasta, kun nostelin patjoja pois sangyista. Patjat olivat pissasta tummuneita, homeisia ja sankyjen laudoituksetkin olivat alkaneet homehtua. Siksi olenkin erityisen iloinen, etta usea toveri ja sukulainen on laittanut oman tukensa lehma- ja patjakeraykseen. Rahaa on kertynyt sen verran, etta kaappien lisaksi saamme lehman ja ehka muutaman uuden patjan ja patjansuojuksenkin. Hyva te! Kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti