Mombasasta Muonioon

Ihmetyksekseni olen kotona, ja vieläpä elävänä. Viimeisinä päivinä hurjasteltiin sen verran kuolettavan nopeasti ja vaarallisesti maanteitä pitkin Mombasasta Tsavo Eastin ja Amboselin luonnonpuistojen kautta Nairobiin, että monta kertaa mielessäni ajattelin, että onpahan ainakin Kenia nähty ennen kuolemaa. Itäisessä Keniassa matatuja ei vaikuttanut olevan niin paljon kuin Kisumun ympäristössä, mutta rekkoja sitäkin enemmän. Kuskit ajoivat käsittämättömän hullusti. Ohittamaan lähdettiin, jos oli vähänkin vapaata tienpätkää näkyvissä. Sitten vaan vilkutellaan valoja, jos vastaantuleva auto näyttää lähestyvän liian nopeasti. Kolme onnettomuutta nähtiin matkalla. Yhdessä öljyrekan ja bussin kolarissa oli kuollut kahdeksan ihmistä. Rekkakuski ja apukuski olivat tehneet jonkun virheen ajaessaan ja paenneet näppärästi paikalta ennen poliisin saapumista paikalle.

Viimeisinä Kenian päivinä ekologisuus oli vallan huipussaan meikäläisen toimissa. Ajelin pitkin ja poikin Itä-Keniaa ainoana asiakkaana yhdeksän hengen safaripikkubussissa.Eipä ainakaan kukaan estänyt näkyvyyttä, kun eläimet tulivat esiin. Näin varmasti satoja norsuja, paljon seeproja, kirahveja, buffaloita, impaloita ja vaikka mitä. Leijonaa ei kyllä onnistuttu metsästämään.

Viimeisten päivien turistitodellisuus oli hyvin kaukana siitä todellisuudesta, missä suurin osa kenialaisista elää. Safari campien henkilökunta kantoi laukut telttaan, joku törötti ravintolassa koko ajan vieressä ja vei lautasen heti pois, kun asetit haarukan lautaselle (tosin lastenkodillakin toiminta välillä lähenteli samaa, ainakin jos lautasella oli vielä muutama ruuan murunen), uima-altaan vesi oli sopivan raikasta, henkilökunta kävi sulkemassa teltan ikkunaluukut, häätämässä moskiitot ja aukasemassa sulle pedin valmiiksi iltaisin. Suurin turren ongelma on ehkä se, näkeekö norsun varmasti lähempää kuin muut turret tai hälvenevätkö pilvet Kilimanjaron edestä, jotta saisi paremman kuvan seeproista.

Joka tapauksessa turre-elämä oli mukavaa, sitä ei voi kieltää. Juoksevasta vedestä ja ei-mutaisista varpaista nautti ehkä erityisen paljon nyt. Eläimien elämää oli kiva seurata. Kuski tiesi myös kertoa niiden elintavoista paljon. En esimerkiksi tiennyt, että norsun kuoltua muut norsut muistelevat/ pitävät mekkalaa kuolleen toverin luiden äärellä aina kun ohittavat ne, vuosienkin päästä.

Kun minä lomailin, Mbalessa olivat laittaneet tuulemaan vuohien talon suhteen. Parissa päivässä se oli rakennettu lähes valmiiksi. Nyt on sopivien vuohien metsästys käynnissä. Ja kanat ovat kuulemma alkaneet munia enemmän munia. Jee!

Älyttömän nopeasti meni kaksi ja puoli kuukautta, outoa olla kotona taas. Laukut olen jo purkanut, mutta pakannut taas uudestaan. Lähden ensi kevääksi Muonioon töihin. Liekö napapiirillä elämä on erilaista kuin päiväntasaajalla.

V I P

Tulin tanaan pois Diani Beachin turrealueelta Ukundan kylaan ja huhhuh, miten paljon paikalliset tuijottaa. Taitaa turret normaalisti pysya visusti omalla tontillaan hotellien laheisyydessa.

Taalla on uskomattoman kuuma ja uskomattoman paljon pariskuntia, joista nuorempi osapuoli on ulkonaon perusteella afrikkalainen ja vanhempi osapuoli valkoihonen. Tiesin, etta taalla on tuollaisia pariskuntia paljon, mutta maara on yllattanyt.

Saadan yha vuohitaloprojektin kanssa, mutta ilmeisesti Mbalessa tapahtuisi asioita, kun vaan lahetan lisaa rahaa.

Huomenna lahden safarille. Ihmettelin, miten safarifirman tyypit tulee Mombasasta Dianille asti hakemaan osan rahasta, mutta kun mietin tarkemmin, tajusin, etta maksan safarista joidenkin paikallisten parin vuoden palkan verran. Sietaakin ajella hakemaan rahoja ja saada V I P-kohtelua, kuten minulle on ainakin luvattu.

Kookospahkina oli ihan hyvaa (sain kuoren rikki puutarhurin avustuksella), mutta ananas on parempaa. Apinat pyrkii sisalle ruokavarkaisiin ja uima-altaan vesi on paivisin liian kuumaa (vaihdoin eilen majapaikkaa). Beach boysit on yha riesana, mutta yritan olla vastaamatta mitaan niiden huuteluihin, koska siten yleensa paase helpoiten niista eroon. Noin kolmen ja puolen euron tonnikalafile oli hyvaa, ei yhtaan sellaista mautonta ja purukumimaista, jota Suomessa saa ravintolassa. Mbaleenkin on kuulemma tullut nyt kesa, kun mina lahdin. Rannikon ihmiset ei osaa tehda hyvia mandazeja.

Kuinka saisin rikki kookospahkinan?

Tanaan suunnitelmissa on kookospahkinanrikkomista DianiBachin maisemissa,kameliratsastusta rantahiekalla, uimista Intian valtameressa ja muuta perusta. Sunnuntaina lensin Nairobin kautta Mombasaan ja se oli totta, mita olin jostain lukenut, etta Mombasan kentalla koneesta ulos astuessa vastassa on paksu, kostea, kuuma ja hikinen ilma. Vaikka lannessakin oli kuumaa, taalla on ihan erilaista.

Oli outoa lahtea lastenkodilta. Viimeiset paivat juoksin kylan ja lastenkodin valia, kun yritin hoitaa kaikki asiat kuntoon. Lehma saatiin, huonekalut saatiin (paitsi yksi laatikosto on tulossa myohemmin, koska en ollut tyytyvainen laatuun, joten tekevat uuden), kananruokaa saatiin, ruokaa lapsille saatiin, patjoja ja patjansuojuksia saatiin.Voi sita harmitusta niiden lasten kohdalla, jotka eivat saaneet patjansuojusta. Vuohien talon materiaaleja hankittiin.Osa materiaaleista ja vuohet on hankkimatta. Toivon, etta joku on tehnyt asian eteen jotain talla viikolla ja voisin laittaa rahaa lastenkodin tilille ennen kuin lahden.

Petronella soitti eilen ja sanoi Mishelin itkeneen nyt paljon. Sanoin muutaman sanan Mishelille puhelimessa ja tytto alkoi heti kuulemma itkun sijaan hymyilemaan. Voi sita.

Tama Diani Beach on yllattavan kaukana Mombasasta. Tulin taksilla ja siina kesti pari tuntia, vaikak kuski maksoi poliiseille korruptiorahaa ja paastiin jonon ohi. Kuski kertoi mielenkiintoisia mielipiteitaan somaleista, muslimeista ja kaikista muista paitsi hanen itsensa edutamista rannikon alkuperaiskenialaisista. Miten ennakkoluuloinen ja kapeakatseinen ihmisen mieli voikaan olla.

Mun huoneiston ovelta on noin 100 metria rantaan. Jos tsunami tulee, en ehdi moskiittoverkkoa tielta raivata. Nyt ajattelette, etta liioittelen taas, mutta hotellin (tms) piha rajoittuu rantaan. Beach boyseja on rasittavuuteen asti. Mbalessa olin uber kyllastynyt 'Mzungu, habari?'-huuteluihin, mutta lasten huutelut kesti ehka viela paremmin kuin 'Hey, beautiful'-huutelut. 'Shut up' toimii melko hyvin.

Mutta nyt ugalin etsintaan. Sita ei noin vaan taalta loyda.

Jalleen yli paivantasaajan!

Taas tuli ylitettya paivantasaaja. Ollaan Kisumussa Claren ja Sharonin ja Danin kanssa. Dan ja Sharon paasi palkintomatkalle, koska paransivat suoritustaan kokeissa. Aika paljon on taas paat pyorineet, kun ovat ihmetelleet kaupungin vilinaa. Tyhjennettiin Nakumatt patjansuojuksista, ja tarvetta niille kylla on. Etenkin nyt, kun Mama Barak on ollut poissa, eika ole herattanyt lapsia oisin pissalle, on patjoja ja viltteja ollut pitkat rivit aina aamuisin tuulettumassa piikkilanka-aidoilla.
Viime yona Mishel piti minua hereilla aikansa. Marat housut herattivat tyton ja koirien haukunta ja halu juoksuttaa Mama jankua takaisin sangyn viereen pitivat hanta hereilla.

Aamulla syotin lehmalle kookospahkinaa. Ostin kookoksen viikonloppuna ja se oli mennyt tassa valissa pilalle. Lehmalle kylla maistui.

Kohta suuntaamme ravintolaan. Tulee ehka vahan vaihtelua maissille ja maissille.

The calf is walking!

Lastenkodin johto taalla Afrikasta paivaa. Petronella on ollut pari paivaa koulutuksessa tms ja olen ollut nyt in charge. Eipa ole kovin toimenkuvaa muuttanut. Olen ollut myos sen verran poikki, etta yrittanyt lepailla mahdollisimman paljon. En tieda, onko malaria vai mika. Voimat on lopussa ja pitais tehda kymmenen asiaa ja opettaa viela kymmenen pelia lapsille. Eilen opetin niille peilin, ja olivat innoissaan.

Vasikka kaveli eilen ensimmaista kertaa! Ehka siita viela elukka tulee.

Nama taalla puhuvat hassusti, vahan kuin suomenruotsalaiset. Lause usein aloitetaan englanniksi, mutta jatketaan sitten kishawiliksi tai maragoliksi. Luvut, viikonpaivat ja muut ajanmaareet sanotaan usein englanniksi. Kertonee siita, ettei perinteisessa kenialaisessa kulttuurissa ole ajalla tai maarillakaan ollut niin valia.

Huomenna lahdemme Kisumuun patjansuojusostoksille. Otetaan Dan ja Sharon mukaan. He paransivat koesuoritustaan, niin paasevat palkinnoksi mukaan ostoksille ja ravintolaan syomaan. Mahtaa olla ensimmainen kerta ravintolassa. Minulta asken kysyttiin, mitka kengat aion laittaa huomenna jalkaan, kun ns. paremmat kengat menivat juuri suutarille ja minulla on muuten vain flipflopeja. Nama eivat voi kasittaa, etta kuljen fliparit jalassa ihan missa vaan. Kirkkoon tosin olen laittanut vain paremmat fliparini, etteivat ihan pyorry sinne saarnojen keskelle.
Muutenkin taalla pukeudutaan melkoisen hyvin aina kun lahdetaan kylille. Suorat housut ja kauluspaita miehille ja pojille paalle, tytoille hame ja hyvin pienetkin tytot kayttaa usein korkokenkia. Jarkkya.

Lehman ostoon

Nyt on rahaa kasassa hyva summa. Hyva te! Iso kiitos! Saadaan lehma, patjoja ja patjansuojuksia, vaatelaatikostoja ja taidetaan saada vuohia ja niille talokin. Kunhan ehtisin kaiken vaan hoitaa ennen ensi sunnuntaita. Eilen kuitenkin jo aloitin lahjotettujen rahojen kayttamisen. Kanat eivat ole munineet viikkoon, koska ilmeisesti ei ole ollut riittavasti ruokaa. Ostin ison sakillisen kananruokaa. Nyt toivotaan, etta munia alkaa taas ilmestya.

Tanaan oltiin taas pienten poikien kanssa ostoksilla Kenfinin lahjottamien joulurahojen turvin. Joulurahat on kerannyt Espoon eras lukio taksvarkkityon muodossa. Saatiin vaatteita, reppuja ja sandaaleita. Pojat olivat tyytyvaisia. Moni on kysellyt, voisiko nahda jotain kuvia taalta. Hitaiden nettiyhteyksien takia en ole edes yrittanyt ladata mitaan taalta, Kenfin Bridgen sivuilla (kenfin.net) on joitain kuvia lastenkodilta.

Nyt on enaa 6 paivaa jaljella taalla. Kiiretta pitaa ja kuumeessa kai olen nyt. Sunnuntaina suuntaan kohti Mombasaa ja Diani Beachia. Mietityttaa hieman, miten Mishel ottaa minun lahdon. Nyt tytto juoksee minun perassa joka paikkaan ja kieltaa muita lapsia koskemasta "mama jankuun", minun aitiin. Kun oltiin lahdossa aamulla kaupungille, Mishel alkoi itkemaan kovasti, kun nostin hanet sylistani pois. Onneksi Mama Moreenin syli auttaa yleensa. Mutta nyt pitaa muutama tyohakemus postittaa Suomeen.

Kiehuva mzungu

Eilen tama mzungu hermostui taysin. Olen tilannut laatikostoja lasten vaatteita varten kahdelta puusepalta. Kavin seuraamassa eilen laatikostojen valmistumista. Toisessa paikassa kaapit odotti vain lakkaamista, olivat muuten valmiit. Toiseen paikkaan mennessani kysyin, onko osa laatikostoista jo valmiita, voisinko nahda ne (tarkoitus oli hakea ne ensi maanantaina). "Ei me olla alotettu niita ollenkaan, kun et ole maksanut deposiittia." WTF? Se puoli Mbalea taisi kuulla, ettei tama mzungu ollut ihan tyytyvainen palveluun. Minulle pitaa sanoa, etta jotain pitaa maksaa. Johan sen nyt lapsikin nakee, etten ole taalta, enka tieda kenialaisia kayttaytymisnormeja. Kysyin, millon laatikostot ovat valmiita, jos ne nyt aloittaa tekemaan. "Kahden viikon paasta." Toinen kiehahdus. Lahden taalta viikon paasta ja todella haluan nahda ne lastenkodilla ennen lahtoani. No, sovittiin, etta ne on ensi perjantaina valmiita. Saa nahda...

Tanaan olen luutunnut seinia. Ja luuttuamista ne kaipaskin. Seinien pitais olla valkeita, mutta monin paikoin ne ovat aivan ruskeita. Taloa on muutenkin siivottu tanaan, koska huomenna juhlimme Joshuaa, joka on lapaissyt secondary schoolin ja form four:n ja odottaa kirjetta yliopistosta. Amerikkalaiset koulusponsorit tarjoavat kanaa, chapatia, riisia ja kai jotain (muita) herkkuja. Nyt lahden ostamaan jotain lahjaa Joshualle.

Asante

Lastenkodilla on ollut viime paivat kovin hiljaista. Valilla voi kuulla jopa omat ajatuksensa. Lahes kaikki lapset ovat jonkinlaisella leirilla kirkolla perjantaihin saakka. Vain pienimmat tytot ovat kotona ja vanhimmat pojat myos yopyvat kotona ja auttavat osan paivasta kotitoissa.

Tiistaina kavimme Jackien, yhden vapaaehtoisista, kanssa Kisumussa vesivari-, saksi- ja patjansuojusostoksilla. Tasta kylasta ei loytynyt kuin kaksi pakettia kamyisia vesivareja ja ne sakset, jotka loysin, olivat surkeita.
Matatussa istuessani huomasin kyltin, jossa kerrottiin meidan juuri ylittavan paivantasaajan. Olen ylittanyt nyt kuusi kertaa paivantasaajan. Wuhuu! Lisaa kertoja on luvassa.
Jackie kavi selvittamassa sahkoyhtiossa sahkolaskuhassakkaa, ja firmaan sisaan mennessamme mzungua kohdeltiin taas eri tavoin kuin muita. Kaikki muut asiakkaat turvatarkastettiin metallinpaljastimella, mutta mina kavelin sisaan vapaasti. Mielenkiintoista.

Olen ilmeisesti alkanut vahitellen tottua paikallisiin tapoihin. Aluksi hatistelin kanoja aina talosta ulos, jos nain niita sisalla. Nyt juoksen niiden perassa vain, jos ne hyppivat poydilla tai astioilla. Paikalliset eivat kuitenkaan nae siina mitaan outoa, etta kanat hyppivat ruoka-astioilla. Olen yrittanyt myos sanoa, etta poydat olisi hyva pyyhkia ruuantahteista iltaisin, etteivat ne olisi taynna kanankakkaa aamuisin. Jonkinlaista kehitysta on ehka tapahtunut.
Aluksi kielsin lapsia pyyhkimasta rakaista nenaansa paidan tai mekon helmaan, mutta sittemmin tajusin, etta niinhan taalla toimitaan. Aikuisetkin pyyhkivat lasten nenia helmoihin.
Eraana paivana huomasin ruokailua lopetellessani, etta lusikassani oli reika. Olin kai liian nalkainen tai olohuoneessa oli liian pimeaa, etta olisi huomannut moisen. Viela en ole kuitenkaan alkanut syomaan kasin. Se on kaynyt kylla mielessa, etenkin puuromaista ugalia popsiessani.

Talla hetkella syomme maissia noin kolme kertaa paivassa. Eilen oli aamupalaksi grillattua maissia, lounaaksi keitettya maissia ja illalliseksi ugalia eli maissipuuroa. Hyvaa se on, mutta ei hirmuisen tayttavaa.

Eilen paatin raikastaa makuuhuoneiden ilmaa ja pesta lasten patjoja, koska ne ehtivat nyt kuivua pari paivaa ennen kuin lapset palaavat leirilta. Itku meinas paasta, kun nostelin patjoja pois sangyista. Patjat olivat pissasta tummuneita, homeisia ja sankyjen laudoituksetkin olivat alkaneet homehtua. Siksi olenkin erityisen iloinen, etta usea toveri ja sukulainen on laittanut oman tukensa lehma- ja patjakeraykseen. Rahaa on kertynyt sen verran, etta kaappien lisaksi saamme lehman ja ehka muutaman uuden patjan ja patjansuojuksenkin. Hyva te! Kiitos.